Hivenaineet

Kalsium

Kalsium on kudosten yleisin kivennäisaine. Se on välttämatön tekijä luuston rakentumisessa, hermoston ja solukalvojen toiminnassa sekä veren hyytymisessä. Riittävään kalsiumin saantiin tulee kiinnittää huomiota läpi elämän. Luuston rakentumisen ja vahvistumisen kannalta kalsium on erityisen tärkeää lapsuusvuosien kasvuiästä aina n. 30-vuotiaaksi asti. Tämän ikävaiheen jälkeen luumassa alkaa vähentyä, mutta kalsiumin, D-vitamiinin ja magnesiumin riittävällä saannilla luumassan vähenemistä voidaan hidastaa. Kalsiumin saannin varmistaminen on erityisen tärkeää niukasti maitotaloustuotteita käyttäville, laktoosi-intolerantikoille, laihduttajille sekä vähän liikkuville tai hentorakenteisille ihmisille. Lisäksi imettävien tai raskaana olevien tulee muistaa huolehtia kalsiumin saannista. D-vitamiini on välttämätön kalsiumin imeytymiselle ja sen siirtymiselle luustoon.

Päivittäinen saantisuositus on 800 - 900 mg.

Saantilähteitä: Maito, juusto ja muut maitotaloustuotteet sekä kuorimattomat seesaminsiemenet.

Kromi

Kromilla on mahdollisesti merkitystä veren sokeritasapainon säätelyssä, joskaan tarkkaa tietoa tarpeesta ei ole. Vereen imeytynyt kromi sitoutuu raudan tavoin transferriini-nimiseen valkuaisaineeseen. Verestä se siirtyy kudoksiin. Kromia on lihaksissa, maksassa, pernassa ja munuaisissa.

Päivittäistä saantisuositusta ei ole määritetty, mutta sen arvioidaan olevan noin 50 - 200 µg

Saantilähteitä: Liha, pähkinät, kokojyvävilja, juustot, hiiva ja munankeltuainen.

Kupari

Kuparia sisältävät entsyymit osallistuvat moniin elintärkeisiin reaktioihin raudan hyödyntämisestä ja hemoglobiinin muodostuksesta aina luuston kasvuun, hermoston toimintaan ja hiusten värin ylläpitoon asti. Kuparilla on tärkeä osuus myös ihon sidekudoksen kollageenin ja elastiinin muodostuksessa. Sillä on tärkeä paikka myös tiettyjen antioksidanttiproteiinien osana.

Päivittäinen saantisuositus on noin 0,9 mg.

Saantilähteitä: Maksa, vehnäleseet, maapähkinä, ruisleipä ja katkaravut.

Seleeni

Seleeni on ihmisen kudoksissa vaikuttavan antioksidanttientsyymin, glutationiperoksidaasin olennainen osa. Kyseinen entsyymi suojaa soluja solukalvojen hapettumisen haitallisilta vaikutuksilta. Seleeni on antioksidantti ja elimistölle välttämätön hivenaine. Eläimillä tunnetaan seleenin puutoksesta johtuvia rappeutumissairauksia. Näitä ei kuitenkaan ole selvästi todettu ihmisillä.

Päivittäinen saantisuositus on 40 – 50 µg.

Saantilähteitä: Liha (varsinkin poron liha), merikalat, sienet ja jotkut vihannekset, kokojyvävilja ja kauraleseet.

Magnesium

Suurin osa elimistön magnesiumista on luustossa ja lihaksissa. Magnesiumia tarvitaan mm. hiilihydraatti-, valkuaisaine- ja rasva-aineenvaihduntaan sekä useiden satojen entsyymien toimintaan. Magnesiumin vajausta on todettu esimerkiksi imeytymishäiriöiden, munuaisten toimintahäiriöiden, diabeteksen sekä alkoholin liikakäytön yhteydessä. Lievä vajaus voi ilmetä väsymyksenä, lihaskramppeina tai suonenvetona. Ruoanvalmistuksessa magnesium voi muuttua imeytymättömään muotoon tai liueta keitinveteen. Ravinnossamme on runsaasti aineita, jotka heikentävät tai estävät magnesiumin imeytymistä mm. fosfaatit ja tyydyttyneet rasvat, sokeri ja alkoholi.

Päivittäinen saantisuositus on 280 – 350 mg.

Saantilähteitä: Kokojyväviljatuotteet, siemenet ja kala.

Sinkki

Sinkki toimii antioksidanttina ja osallistuu lukuisten entsyymien toimintaan. Sinkin vaikutuskohteita ovat esimerkiksi hiilihydraatti- ja energia-aineenvaihdunta. Sinkin puutos on Suomessa harvinaista. Puutos johtuu yksipuolisesta ravinnosta etenkin vanhuksilla tai esimerkiksi suoliston imeytymishäiriöistä. Sinkkiä käytetään edelleen eräissä ihonhoitotuotteissa ja sinkkiliimasiteissä. Puutosoireena on mm. haavojen parantumisen hidastuminen. Sinkin päivittäisestä saannista, noin 15 milligrammasta, ei kaikki imeydy, sillä imeytymistä estävät mm. ruokavaliomme runsaat kalsium-, fosfaatti- ja fytaattimäärät.

Päivittäinen saantisuositus on 7 - 9 mg.

Saantilähteitä: Monet vihreät kasvikset, poron liha, maksa, juusto ja kala.

Jodi

Tämän hivenaineen merkitys struuman hoidossa on tunnettu jo 1800-luvun lopulta asti. Kilpirauhasen normaali toiminta tarvitsee jodia, jonka puutos aiheuttaa struumaa. Liiallinen jodin saanti voi olla haitallista ja yliherkkyyttä voi esiintyä.

Päivittäinen saantisuositus on 150 µg.

Saantilähteitä: Jodipitoinen ruokasuola, merikalat, merilevät.

Mangaani

Suomalaisessa aikuisessa on n. 5 - 15 mg mangaania. Suurin osa mangaanista on luustossa, maksassa ja munuaisissa. Antioksidanttipuolustuksen tärkeä superoksididismutaasi tarvitsee mangaania. Lisäksi se osallistuu useiden entsyymien aktivointiin. Puutoksen oireita ihmisillä ei tunneta.

Päivittäistä saantisuositusta ei ole määritetty, mutta sen arvioidaan olevan noin 2 - 5 mg.

Saantilähteitä: Kokojyvävilja, kananmunat ja vihannekset.

Fluori

Pääosa kehon fluorista on hampaissa ja luustossa. Fluorin merkitys hampaiden reikiintymisen ehkäisyssä on kiistaton; fluori kovettaa kehittyvää hammaskiillettä. Se estää hampaiston bakteerien aineenvaihduntaa ja hidastaa niiden hapontuotantoa.

Päivittäistä saantisuositusta ei ole määritetty, mutta sen arvioidaan olevan noin 1,5 - 4 mg.

Saantilähteitä: Kala ja mereneliöt sekä juomavesi useilla alueilla Suomessa.

Rauta

Rauta on keskeinen osa punasolujen hemoglobiinia. Sillä on ratkaiseva osuus hapen kuljetuksessa. Raudanpuutosanemian oireita ovat väsymys, heikotus, huimaus, ruokahaluttomuus ja kalpeus. Raudan puute on yleisempää naisilla kuin miehillä. Tarvetta lisäävät verenvuodot, runsaat kuukautiset, ehkäisykierukka, raskaus ja imetys. Leivissä, munissa ja vihanneksissa on rautaa, mutta niistä se imeytyy huonosti. Tämän vuoksi kasvissyöjillä esiintyy usein raudan puutetta. Maitotuotteet heikentävät raudan imeytymistä. C-vitamiini on erittäin tärkeä raudan imeytymisen edistäjä. Rautalisä on suositeltavaa usein raskausaikana.

Päivittäinen saantisuositus on 9 - 15 mg. Raudan lisätarve on yksilöllistä.

Saantilähteitä: Liha- ja veriruuat, kala, kananmuna, leseet.